I. K. Inhan jalanjäljillä Vienan Karjalan laulumailla

Heinäkuun puolessavälissä pääsin mukavan valokuvausporukan seurassa jälleen käväisemään Vienan Karjalassa, tasan 120 vuotta sen jälkeen kun valokuvaaja, kirjailija ja kulttuurin löytöretkeilijä I. K. Inha kierteli samoissa maisemissa vuonna 1894 ja kuvasi monet suomalaiskansallisiksi aarteiksi myöhemmin nousseet kuvansa.
Into Konrad ja ylioppilas Kusti Karjalainen kulkivat jalan, viettivät matkalla viisi kuukautta ja toivat tullessaan 219 lasilevylle kuvattua kuvaa. Me matkustimme pikkubussilla, matkamme kesti viisi päivää ja varmaan meillä jokaisella oli muistikorteillaan tuomisina yli kymmenkertainen määrä kuvia.

Määrä ei edelleenkään korvaa laatua!

Kiitokset matkaseurasta: Jukka, Kaija, Risto, Tanja, Pasi ja kuvasta puuttuva Tamara, sekä tietysti kuljettaja/matkanjohtaja Sari!

Venehjärvi

Vihtoora Lesonen "komea keski-ikäinen mies" I. K. Inhan kuvaamana ja luonnehtimana 120 vuotta sitten.

Santeri Lesonen palasi vaimonsa Ninan kanssa Venehjärvelle, sukunsa maille
ja vie omalta osaltaan Lesosten ja vienalaisuuden perinteitä eteenpäin.

Uhtua eli Kalevala

Kalevala

Kalevala

Haikola 

Haikolan puuhamies Miihkali Stepanov vaalii paitsi vienalaisuuden myös isänsä kirjailija Ortjo Stepanovin perintöä.

Haikolan iloiset mummot.

Tämäkin kylä lienee yksi niitä perspektiivittömien kylien likvidoimiskampanjan uhreja.

Eräs valokuvauksellisimmista kylistä on varmasti Tsirkka-Kemijoen molemmin puolin levittyvä Jyskyjärvi riippusiltoineen...

...veneineen ja kylyineen...

ja takapihojen kasvimaineen.
Valitettavasti vain Helmi Rekina ei enää jaksa tulla Kostamuksesta edes kesäksi kotimökkiinsä saati että laulaisi turisteille.

Myös Vienan Karjalan luonto on monimuotoinen... mutta...

"Jos kulkisin näiden kylien läpi tapaamatta yhtään ihmistä, en tietäisi Vienassa käyneenikään.
Vienan sydän löytyy sen ihmisistä."

(Tuomo Pirttimaa kirjassa Vienan sydän)

Kauneutta kaikkeen makuun.

Monenlaisia kulkuneuvoja ja monenlaista kauneutta oli nähtävissä Pieksämäen Big Wheels -tapahtumassa lauantaina.

SURULLINEN VIIKONLOPPU

23.-25.05.2014 oli surullinen viikonloppu, silloin vietettiin viimeisiä Otavan Koulutilan kevätpäiviä.

Vuonna 1859 Keisarillisen Senaatin päätöksellä perustettiin Mikkelin lähelle Liukkolan kylään seitsemästä eri tilasta maanviljelyskoulu joka sai nimekseen Otava.

155 vuoden ajan Otavassa on annettu oppia monelle sukupolvelle maanviljelijöitä, karjanhoitajia, puutarhureita ja muita maatalouden parissa työskenteleviä. Se on kestänyt monet muutokset ja mullistukset, sodat ja katovuodet, mutta nykyisiä päättäjiämme se ei enää kestänyt. Otavan koulutilan toimintaa on jo ajettu alas ja viimeisetkin toiminnot loppuvat syksyllä.

Surullista!!!

Vanhan viljamakasiinin seiniltä on luettavissa satoja mielenkiintoisia tarinoita.

"Olimme kauroja lajittelemassa ja olimme itseemme sulkeetuneita, tyttöjäkin kävi täällä, se tyttö oli..."

16 MM:N KEVÄT OSA II

16-35 mm:n zoomista tuli tämän kevään positiivisin juttu valokuvaussektorilla. Lainalaite piti palauttaa, mutta oma on jo ostoslistalla.

Kuvista kaksi ensimmäistä Sulkavan Linnavuorelta, keskimmäinen Maaningan Korkeakoskelta ja kaksi viimeistä Virtasalmen Joenpolven myllyn raunioilta, kaikki edelleen 16 mm:n polttovälillä kuvattuna.

16 MM:N KEVÄT

Joskus asiat voivat todella olla pienestä kiinni, niin kuin nytkin objektiivin polttovälin 8 mm:n lyhenemisestä tai kuvakulman 24 asteen laajenemisesta. Oma 24-70 mm:n zoomi joutui nimittäin  korjaamolle ja lainaksi saatu 16-35 mm:n objektiivi avasi ihan uusia ja ennennäkemättömiä näkymiä tämän kevään maisemiin. 

Alla olevista kuvista neljä ensimmäistä on Mikkelin Ylä-Säynätjärveltä ja loput kolme Virtasalmen Leirisaaresta 

Sweet sunset

Aivan liian pitkän harmauden jälkeen aurinkokin näyttäytyi ja pääsimme nautiskelemaan myös värikkäistä auringonlaskuista. Tässä muutama tuokiokuva Virtasalmen leirisaaren rannasta tämän viikon keskiviikko illalta: