SURULLINEN VIIKONLOPPU

23.-25.05.2014 oli surullinen viikonloppu, silloin vietettiin viimeisiä Otavan Koulutilan kevätpäiviä.

Vuonna 1859 Keisarillisen Senaatin päätöksellä perustettiin Mikkelin lähelle Liukkolan kylään seitsemästä eri tilasta maanviljelyskoulu joka sai nimekseen Otava.

155 vuoden ajan Otavassa on annettu oppia monelle sukupolvelle maanviljelijöitä, karjanhoitajia, puutarhureita ja muita maatalouden parissa työskenteleviä. Se on kestänyt monet muutokset ja mullistukset, sodat ja katovuodet, mutta nykyisiä päättäjiämme se ei enää kestänyt. Otavan koulutilan toimintaa on jo ajettu alas ja viimeisetkin toiminnot loppuvat syksyllä.

Surullista!!!

Vanhan viljamakasiinin seiniltä on luettavissa satoja mielenkiintoisia tarinoita.

"Olimme kauroja lajittelemassa ja olimme itseemme sulkeetuneita, tyttöjäkin kävi täällä, se tyttö oli..."

16 MM:N KEVÄT OSA II

16-35 mm:n zoomista tuli tämän kevään positiivisin juttu valokuvaussektorilla. Lainalaite piti palauttaa, mutta oma on jo ostoslistalla.

Kuvista kaksi ensimmäistä Sulkavan Linnavuorelta, keskimmäinen Maaningan Korkeakoskelta ja kaksi viimeistä Virtasalmen Joenpolven myllyn raunioilta, kaikki edelleen 16 mm:n polttovälillä kuvattuna.

16 MM:N KEVÄT

Joskus asiat voivat todella olla pienestä kiinni, niin kuin nytkin objektiivin polttovälin 8 mm:n lyhenemisestä tai kuvakulman 24 asteen laajenemisesta. Oma 24-70 mm:n zoomi joutui nimittäin  korjaamolle ja lainaksi saatu 16-35 mm:n objektiivi avasi ihan uusia ja ennennäkemättömiä näkymiä tämän kevään maisemiin. 

Alla olevista kuvista neljä ensimmäistä on Mikkelin Ylä-Säynätjärveltä ja loput kolme Virtasalmen Leirisaaresta 

Sweet sunset

Aivan liian pitkän harmauden jälkeen aurinkokin näyttäytyi ja pääsimme nautiskelemaan myös värikkäistä auringonlaskuista. Tässä muutama tuokiokuva Virtasalmen leirisaaren rannasta tämän viikon keskiviikko illalta:

Virtaavaa vettä

Vesi ja varsinkin virtaava vesi on aina ollut minulle tärkeä elementti, johtuneeko horoskooppi-merkistä vai mistä, mutta hyvin usein kuvissani on jokia, puroja, järviä tai vettä muuten vain. 

Talvisin  vettä löytyy vain virtapaikoista, ja mikäs sen parempaa. Vielä kun siihen yhdistää vanhoja harmaantuneita rakennuksia, on kuvauspaikka lähellä täydellistä.

Alla olevat kuvat ovat Virtasalmen Ankeleen myllyltä, joka on yksi talvisia suosikkikohteitani. Kovempina pakkastalvina sieltä löytää usein koskikaroja ruokailemassa, mutta tänä vuonna niille taitaa löytyä riittävästi sulapaikkoja pohjoisempanakin. 

MUSTAA JOULUA

Joulunseutu oli tänä vuonna mustaakin mustempi, eikä edes vuodenvaihde taida korjata tilannetta lumien suhteen. Mutta kaikesta harmaudestakin löytyy paljon erilaisia vivahteita jotka houkuttelevat poistamaan viimeisetkin värien rippeet ja muuttamaan kuvat kokonaan harmaasävykuviksi.

Eräs harmaan hämärän tai paremminkin kaamoksen mestareita on Antero Takala, jonka kaksi kirjaa: Mielenmaisema ja Kaamos ovat kirjahyllyni suurimpia aarteita. Suosittelen! 

Syksyisellä Helsingin reissulla ennätin juuri ja juuri käymään Antero Takalan Twilight Inari-näyttelyssä Laterna Magicassa ja sain myös vaihtaa muutaman sanan mestarin itsensä kanssa ja kunnioitus hänen työtään ja kuviaan kohtaan kasvoi entisestään. Toivottavasti saamme nähdä tuon näyttelyn kuvia vielä muuallakin.

Kuvat alla Virtasalmen Leirisaaresta jouluna 2013.

Pitkästä aikaa

Noin kolmekymmentä vuotta sitten, silloisessa työpaikassani automyyjänä toimineella Markulla oli tapana joka aamu töihin tullessaan todeta: "Elämme suurten muutosten aikaa"

Minulla viime kuukaudet ovat olleet todellakin suurten muutosten aikaa, joten niin valokuvaus kuin kuvien käsittelykin ovat jääneet luvattoman vähälle, mutta jotakin nyt sentään.
Marraskuussa kuvailtiin Joken, Brunon ja Teuvon kanssa ensin Helsingin valoja Lauttasaaren vesitornista, sitten historiaa havinaa Suomenlinnassa ja vielä ennen kotiinpaluuta Eino myrskyn laineita Lauttasaaren eteläkärjestä.